Aamu alkoi jälleen auringon paistaessa ja Fuji näyttäytyi meille koko komeudessaan. Runsaan aamiasbuffetin matkaan kohti Tokiota. Kierrettiin ensin vuoren toiselle puolelle ja sitten viimeinen mutkaosuus ennen pääkaupunkiin johtavaa moottoritietä. Tulo Tokioon ei ollut ollenkaan niin ruuhkainen, kuin matkaan lähtiessämme kaksi viikkoa sitten. Palautettiin pyörät vuokraamoon ja koska minulla on lento eri kentältä, nautittiin illallisen sijaan saksalaistyyppinen lounas vuokraamon läheisessä kuppilassa. Ilkka, Jukka, Merja-Riitta ja Juha-Pekka ottivat taksin Naritaan ja minä tulin julkisilla tänne Hanedan kentälle.
Japani oli ennakko-odotuksiin nähden hyvin paljon vehreämi paikka, kuin olin kuvitellut. Lyhyeen matkaan täällä kuluu myös yllättävän paljon aikaa, koska tiet ovat pääasiassa mutkaisia vuoristoteitä ja nopeusrajoitukset 40-50 kilometriä tunnissa. Tietenkin voi ajaa moottoriteitä pitkin nopeammin, mutta se nyt on tylsää ja jää paljon näkemättä. Ihmiset ovat ystävällisiä, tosin englannin kielen heikko osaaminen rajoittaa luonnollisesti kommunikointia paikallisten kanssa. Kaiken kaikkiaan täällä on motoristin helppo ja turvallinen liikkua. Ajokulttuuri on maltillinen, mutta vuoristoteillä pitää olla tarkkana. Tiet ovat kapeita ja väistämiseen ei ole aina niin paljon tilaa.
Kiitos lopuksi kaikille reissukavereille ensimmäisestä Japanin matkasta ja näin lopuksi Merja-Riitan reissurunoa lainataakseni
"…on nähty paljon, koettu monta,
Retki on täynnä ynohtumatonta.
On syöty sushia, juotu sakea,
päälle puettu Yukata vaatetta.
Maisemat ovat olleet huikeita,
merta, vuorta, kiveä,
sadetta, tuulta, pilveä,
eri vihreän värit metsässä
Kiemurat teiden, jäävät mieleen meille.
Japani kuittaa!
Yläkuvassa porukka Fujilla
Keskellä Fuji järven takaa
Alakuvassa lähtö kohti Tokiota
